LÄHESTYMME PÄÄSIÄISEN AIKAA
Pääsiäinen on varsinkin itäisen kristikunnan suurin juhla-aika. Pääsiäistä vietetään Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen muistojuhlana. Juutalaisen kansan keskuudessa pääsiäinen on uskonnollisen vuoden ensimmäinen, suuri seitsenpäiväinen juhla-aika. Sitä vietetään Egyptistä vapautumisen muistojuhlana. Nämä pääsiäisen vieton juuret alkavat olla aikamme ihmiseltä kadoksissa. Niinpä pääsiäisen aiheiksi voi jäädä pääsiäiskukat, -tiput ja -puput, -ruuat, virpomiset yms.
Kristillisen ja juutalaisen pääsiäisen vieton taustalla on kuitenkin Jumalan ihmeelliset pelastusteot. Niiden kautta Jumala tahtoo kohdata rakkaudessaan myös aikamme ihmistä. Siksi pääsiäisen sanoma on tärkeä!
Kristillistä pääsiäistä on juhlittu jo parituhatta vuotta – ja juutalaista pääsiäistä vielä noin 1400 vuotta kauemmin. Hämmästyttävän kauan! Mitkä tapahtumat voivat saada juhlan vieton jatkumaan näin kestävästi? Entä, onko juutalaisella ja kristillisellä pääsiäisellä jotain yhteistä? Katsotaanpa näitä nyt tarkemmin.
JUUTALAISESSA PÄÄSIÄISEN VIETOSSA on mielenkiintoista, että sen juhla-aika ja juhlamenot ovat säilyneet vuosituhansien ajan samanlaisina. Pääsiäisen vieton keskeinen juhla-ateriakin on nimeltään ”seder”, mikä tarkoittaa järjestystä. Aterian aikana monin tavoin muistellaan kansan vapautumista Egyptin orjuudesta. Katsomme ensin, mistä tämä pääsiäisen vietto sai alkunsa.
Sen juuret ulottuvat aikaan noin 1400 eKr. Noina aikoina kansan vapautumisen Egyptistä katsotaan tapahtuneen. Tapahtumasta on mainintoja historiallisissa lähteissä. Tarkin kuvaus siitä löytyy Raamatusta 2 Mooseksen kirjan 12. luvusta. Kuvatun tapahtuman muistoksi Jumala käski kansan viettää pääsiäistä kaikkina tulevina aikoina. Tuosta tapahtumasta Jumala sanoi ”Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi” tai ” Se on HERRAn pääsiäisuhri” [1]. Sana pääsiäinen tulee heprean sanasta pesach, mikä tulee verbistä ’säästää, mennä ohi’.
Jumala katsoi kansansa, Aabrahamin jälkeläisten kärsimystä Egyptin orjuudessa ja päätti liitolleen[2]uskollisena vapauttaa kansansa. Tehtävän Hän uskoi Moosekselle ja hänen veljelleen Aaronille. Saamiensa ohjeiden mu- kaan veljekset pyysivät faraota vapauttamaan kansan viettämään juhlaa Herralle erämaassa. Farao ei suostunut päästämään kansaa, vaikka yhdeksän erilaista vitsausta kohtasi Egyptiä.
Kymmenenteen vitsaukseen liittyi pääsiäisen asettaminen. Jumala ilmoitti, että Hän antaa nyt tuomion kohdata Egyptin jumalia sellaisella tavalla, mikä saa faraon päästämään kansan, mutta säästää siltä erikoisella tavalla oman kansansa.
Mooses sai Jumalalta käskyn ohjata kansaa varaamaan virheettömän karitsan tuota iltaa varten. Karitsa oli teurastettava määräaikana Avar-kuun 14. päivän iltahämärässä ja sen verta oli vihmottava ovenpieliin ja kamanaan. Sitten kansan tuli valmistaa karitsasta ateria ja syödä se perhe-kunnittain. Vitsauksen ajan heidän tuli pysyä taloissaan. Näin he säästyivät tuholta. Karitsan veri suojasi heitä. Tästä juhla sai nimen pesach, mikä viittaa säästämiseen.
” Minä annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Minä olen HERRA. Veri on merkkinä taloissa, joissa te olette. Kun näen veren, minä menen ohitsenne, eikä tuhoava vitsaus osu teihin, kun minä rankaisen Egyptin maata. Olkoon tämä päivä teille muistopäivä. Viettäkää sitä HERRAn juhlana sukupolvesta sukupolveen. Tämä on ikuinen säädös. Syökää happamatonta leipää seitsemän päivää”[3].
Myöhemmin tätä seitsenpäiväistä juhlaa kutsuttiin myös happamattoman leivän juhlaksi. Juutalaisten tuli alkaa ajanlaskunsa ko. kuukauden alusta. Juutalaisten uskonnollinen vuosi alkaa nykyäänkin ko. kuukauden (nyk. Nisan-kuu) alusta.
Farao päästi kansan lähtemään ja arviolta jopa 2-3 miljoonasta henkilöstä muodostunut kansa lähti vaellukselleen Jumalan lupaamaan maahan. [4]
MILLOIN JA KUINKA KRISTILLINEN PÄÄSIÄINEN SYNTYI? Jeesus kokoontui opetuslastensa kanssa viettämään pääsiäisateriaa viimeistä kertaa maan päällä ollessaan. Kysymys oli siis edellä kuvatusta juutalaisesta seder-ateriasta. Evankeliumit antavat tuosta illasta ja pääsiäisen tapahtumista varsin tarkan kuvauksen. Luukas kirjoittaa siitä: Kun hetki koitti, Jeesus asettui aterialle ja apostolit hänen kanssaan. Hän sanoi heille: “Minä olen hartaasti halunnut syödä kanssanne tämän pääsiäisaterian ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa. Ja hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: “Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en juo viinipuun antia, ennen kuin Jumalan valtakunta tulee.” Sitten hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi ja antoi heille sanoen: “Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän edestänne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän edestänne.” [5]. Aterian jälkeen Jeesus nousi opetuslastensa kanssa ja meni rukoilemaan Getsemanen puutarhaan. Pian hänet vangittiin, vietiin yöllisiin kuulusteluihin ja seuraavana aamuna ristiinnaulittavaksi. Kolmantena päivänä Hän nousi ylös kuolleista.
JUUTALAISTEN PERINTEINEN PÄÄSIÄINEN SAI UUTTA SISÄLTÖÄ JEESUKSEN VIETTÄESSÄ SITÄ VIIMEISTÄ KERTAA. Jeesus asetti itsensä pääsiäisuhriksi, jonka kautta Jumala tulisi toteuttamaan lupaamansa uuden liiton.[6]. Sen täyttäjänä ja takaajana olisi Jeesus itse. Pääsiäsiateriasta Jeesus otti pian antamansa sovitusuhrin kosketuskohdaksi happamattoman leivän ja viinin.
Tältä pohjalta on syntynyt kristillinen ehtoolliskäytäntö. Ns. kiirastorstai-iltana yleisesti kristillisissä kirkoissa vietetään ehtoollisjumalanpalvelusta. On hyvä kuitenkin ymmärtää, että ehtoollinen ei ole Jeesuksen asettamana uusi ja aiemmasta Jumalan ilmoituksesta irrallinen. Jeesuksen uhrikuolema on nähtävä sen esikuvallisen tapahtuman täyttymyksenä, mistä pääsiäisen vietto sai alkunsa. Silloin uhrattu virheetön karitsa osoitti tulevaan ”Jumalan Karitsaan, joka ottaa pois maailman synnin”, niinkuin Jeesuksen tulemista valmistava Johannes Kastaja julisti.[7] Tuo ihmeellinen ja valtava n. 3400 vuotta sitten – myös esikuvallista merkitystä sisältävänä – tapahtunut ”HERRAn pääsiäisuhri” toteutui Jeesuksessa koko maailmaa koskevana.
Pääsiäisen vietto pohjautuu siis kahteen n. 1500 vuoden välein tapahtuneisiin historialliseen tapahtumaan, missä edellinen on nähtävä – oman historiallisen merkityksensä lisäksi – myös viittauksena toiseen pääsiäistapahtumaan. Jeesuksen sanat viimeisellä seder-aterialla viittavat myös kolmanteen ateriaan, tulevassa Jumalan valtakunnassa. Näin pääsiäisellä on sanottavaa kaikkien aikakausien ihmisille. Ensimmäisenä pääsiäisenä Jumala vapautti oman kansansa myös fyysisesti Egyptin orjudesta ja alkoi työnsä sen kansan parissa, mistä myöhemmin Jeesus oli ilmestyvä koko maailman vapauttajaksi. Toisella kertaa vapautus ei koskenut fyysistä vapautusta. Israel säilyi edelleen Rooman vallan alla. Jumalan antama todellinen pääsiäisuhri, Jeesuksen uhrikuolema Golgatan kummulle pystytetyllä ristillä, tarjoaa vapautuksen synnin orjuudesta kaikkina aikoina kaikille ihmsille. Sen veri tarjoaa anteeksiantamuksen ja pääsyn siitä pahan vankeudesta, mihin koko ihmiskunta joutui syntiinlankeemuksessa.
Nytkin pääsiäinen julistaa minulle ja sinulle henkilökohtaisesti: Vastaanottamalla Jumalan Karitsan sovintokuoleman antaman turvan vältymme Jumalan tuomiolta, mikä kohtaa aikanansa kaikkea pahaa. Se säästää meidät siltä, koska Jeesus on sijaisenamme astunut tuomittavaksi.[8] Tämän vapautuksen kokeneina jo tässä ajassa saamme alkaa kulkumme Jumalan kansan joukossa omistaen sitä luvattua maata, mitä elämä Jumalan kanssa meille itsekullekin merkitsee. Kerran saamme astua pääsiäisen lopulliseen täyttymykseen – silloinkin aterialle, mistä Raamattu käyttää kielikuvaa ’Karitsan hääateria’.[9]
Ystäväni, tulethan mukaan!
Raili Tanskanen
[1] 2 Moos 12:11 – Jälkimmäinen on Raamattu Kansalle-käännöksestä. HERRA-sanan taustalla on heprealaiset kirjaimet יהוה. Nimi on Moosekselle 2 Moos 3:14 Jumalan itsestään ilmoittama nimi.
[2] 2 Moos 6:5-8. Liittonsa Jumala teki Aabrahamin kanssa, I Moos 15. luku
[3] 2 Moos 12: 12-15
[4] 2 Moos 12:37
[5] Luuk 22: 14-20
[6] Jer 31:31-34
[7] Joh 1: 28-29
[8] Joh 3:16-17
[9] Ilm 19: 7-8
