–
Eeva Jarpala tillbringar halva året på Nya Zealand för att vara tillsammans med sin sons familj. Hon passar naturligtvis på att titta lite närmare på landet hon nu bor i några månader. Hon bor en bit utanför huvudstaden Wellington i södra delen av Nord-ön. Nu har hon under några veckor åkt runt på Syd-ön tillsammans med sin syster. Här några bilder från hennes resa. Texten tillsvidare på finska, svensk översättning kommer eventuellt senare…
–
Kia ora! On maorien tervehdys ja tarkoittaa kaikkea mahdollista hyvää elämääsi.
Täällä pallon alapuoliskolla kesä on kypsimmillään. Aurinkoa ja sadetta on saatu sopivasti. Kovat tuulet ovat puhallelleet Jäämereltä normaalia enemmän, joten tukahduttavasta helteesta ei ole tarvinnut kärsiä. Tämä Wellingtonin seutu on tunnetusti kovien tuulten aluetta.
–
Tulin tänne joulukuun alussa Liisa-siskoni kanssa. Matka taittui kolmella lennolla ja olimme ilmassa n. 24 tuntia. Viikko kului toipumiseen ja sitten suuntasimme etelä-saarelle.Ensin lentäen Wellingtonista Christchurchiin. Kolme vuotta sitten siellä oli maanjäristysten sarja ja kaupunki ei ole vieläään toipunut siitä.Kaupungin keskustaa ei tuntisi entisekseen.Vieläkään kaikkia tuhoja ei ole saatu korjatuksi. Monet menettivät kotinsa. Ihmishenkia ei onneksi menetetty. Tuhoisin järistys tapahtui yöllä, jolloin kaupungin kaduilla ei ollut ihmisia.
–
–
Christchurhista matka jatkui junalla yli vuorien lansirannikolle, Greymouthiin. Saavuimme siis eteläiseltä Jäämereltä Tasmanian meren rannalle. Bussilla jatkoimme Franz Josefiin. Maailman vuoristoissa on lukemattomia jäätiköitä, mutta vain kolme niistä on sademetsä-alueella. Yksi Brasiliassa ja kaksi täällä Uudessa-Seelannissa, Franz Josef- ja Fox-jäätiköt. Ilmasto on viimeisten vuosien aikana lämminnyt asteen verran. Se ei kuulosta kovin dramaattiselta muutokselta, mutta on kuitenkin nopeuttanut jäätiköiden sulamista huomattavasti.
–
–
Jäätikön muovaama laakso vuorten keskellä on mahtava. Jään alta virtaava vesi on muovannut kallioita ja kuljettanut valtavia kivenjärkäleitä laaksoon. Tuolla alueella sataa paljon. Ilma on kosteaa ja viileaa. Oli epatodellisen tuntuista lähestyä jäätikköä sademetsän halki kulkien. Olen aina luullut, että sademetsissä on höyryävän kuuma ilma.
–
Jätimme jäätiköt ja suuntasimme yli vuorien, Wanakan kaupunkiin. Linnun tietä matka on vain n. 50 km. Ilmasto on kuitenkin täysin erilainen. Täällä viljellään viiniä ja kesällä saattaa olla koviakin helteitä. Wanaka on pieni kaupunki, kauniin järven rannalla. Läheisten vuorten rinteillä on eteläisen pallon puoliskon parhaat laskettelurinteet. Siellä Suomenkin lumilautailijoiden olympiatiimi on käynyt harjoittelemassa.
–
–
Sitten saavuimme Queenstowniin. Sinne mennään riippuliitämään, maastopyöräilemään ja hyppimään benji yms. hyppyjä. Tällä kertaa tyydyin vain katselemaan noita liitoja ja hyppyjä, mutta kuka tietää, ehkä ensi kerralla… Kävimme kuitenkin siskoni kanssa höyrylaivaristeilyllä Queenstownin järvellä. Siinä meille tarpeeksi jännitystä!
–
Täältä suuntasimme päiväretkelle Milford Soundsiin. Se on mahtava vuonoalue lounais-rannikolla, Tasmanian meren rannalla. Valtavat vuoren rinteet kohoavat merestä. Kaikkialla kohisevat ja pauhaavat sadat vesiputoukset. Vettä täällä riittää sillä vuotuinen sademäärä on 6-8 m! Täällä on suuri hyljeyhdyskunta ja iloksemme saimme nähdä myös runsaasti delfiineja.
–
Seuraavana päivänä lähdimme retkelle Mount Cookille. Se on Uuden-Seelannin korkein vuori, 3574 m ja kuuluu eteläisiin alppeihin. Onneksemme oli aurinkoinen ilma ja saimme ihailla lumisia huippuja.
–
–
Matka jatkui Queenstownista Uuden-Seelannin vanhimpaan kaupunkiin, Dunediniin. Dunedinin niemellä on paljon merilintuja ja hylkeitä.Siellä on myöskin hyvin harvinainen albatrossiyhdyskunta, mutta emme onnistuneet näkemään näitä uljaita liitäjiä. Dunedinin ylpeys on myöskin maan ainoa linna. Sen rakensi kultaryntäyksessa rikastunut liikemies. Queenstownin alueella oli aikoinaan tuhansia kullankaivajia.
–
–
Matka jatkui Dunedinista kohti pohjoista, Pictonin satamakaupunkia, josta lautta toi meidät takaisin Wellingtoniin.
–
Matkallamme yövyimme YHA:n retkeilymajoissa. Kahden hengen huoneessa yöpyminen maksaa n.20e hengeltä. Hintaan sisältyy lakanat ja pyyhkeet. Nämä retkeilymajat ovat siistejä ja hyvin varustettuja. Käytettävissä on keittiö kaikkine tarvikkeineen, pyykkikoneen ja kuivausrummun vuokra on n.3e.
–
Matkailu on täällä edullista ja helppoa. Turisti-infoja on jokaisella paikkakunnalla ja kysyjää autetaan kaikin keinoin. Ihmiset ovat yleensä hyvin ystävällisiä. Englannin kielessa on yksi pieni sana “please”, jota käytetaan ahkerasti. Se tuo luonnollisen kohteliaisuudeen kaikkeen kommunikointiin.
–
–
Ehkäpä Uuden-Seelannin luonto houkuttelee tänne eniten matkailijoita. Maa on suurin piirtein Suomen kokoinen, jakautunut kahteen isoon saareen. Täällä on vuoristoja, suuria jokia, kuivia ylänköjä, sademetsiä, viinitarhoja, metsien peittämiä kukkuloita, hedelmäviljelmiä, tulivuoria, kraaterijärviä, valtaisia kuumia lähteitä, savuavia vulkaanisia alueita ja kiehuvia mutajärviä…
–
Ja kaikki tämä hyvin pienellä maa-alueella valtavien merien keskellä.
Lähin naapuri on Australia, yli kahden tuhannen kilometrin päässä.
–
Runsas viikko sitten koin elämäni ensimmäisen maanjäristyksen! Olin täällä huoneessani, talon alakerrassa. Ensin kuului vaimeaa jylyä, joka voimistui ja samalla talo alkoi huojua ja täristä. Kuin valtava koura olisi ravistellut taloa. Lopuksi kumea jyrinä kuulosti ja tuntui silta kuin juna olisi ajanut yläkerrassa. Jälkeen päin kuulin, etta järistys olisi kestänyt vain 40 sekuntia. Se tuntui kuitenkin paljon pidemmältä. Hurja, pelottava kokemus. Järistyksen keskus oli 40 km päässä. Onneksi itse jaristys tapahtui monen kymmenen kilometrin syvyydessa.Se oli kuulunut ja tuntunut maan joka kolkassa.Kukaan ei loukkaantunut ja aineelliset vahingot jäivät pieniksi. Muutama savupiippu sortui, paikoitellen teihin tuli railoja ja 6000 taloutta oli jonkin aikaa ilman sähköä. Eras pariskunta oli ollut golfkentällä järistyksen sattuessa. He kertoivat, etta maa aaltoili kuin meren mainingit.
–
Tällaista täälta tälla kertaa.
Siunausta ja varjelusta sinne talviliukkaille!
Rakkain terveisin! Eeva
